Pornografia (kreikan πόρνη (porni) ”prostituoitu” ja γραφή (grafi) ”kirjoitus”), lyhyemmin porno, on seksuaaliseen kiihotukseen tarkoitettua kuvallista, kirjallista tai muuta niihin verrattavaa aineistoa.[1] Pornografian keskeisimmät muodot ovat pornokuvat sekä pornoelokuvat. Pornografia eroaa eroottisesta taiteesta siten, että pornografiassa taiteellisten arvojen tavoittelu on toissijaista tai olematonta.

Valtion elokuvatarkastamo määrittelee pornografiseksi materiaaliksi kuvauksen, jossa ”ihmisiä käsitellään vain ja ainoastaan seksuaalisina olentoina”.

Historia

Pompeijin seinämaalaus, Casa del Centenario IX 8,3 (Cubiculum 43), 1. vuosisata eaa.
Aikuisviihdenäyttelijä Silvia Saint.

Sukupuoliakteja on kuvattu jo esihistoriallisissa kulttuureissa ja esimerkiksi antiikin maljakko- ja seinämaalauksissa. Pornografian käsite sellaisena kuin se tänään ymmärretään syntyi 1800-luvulla. Ennen tuota aikaa seksuaalisia tekoja kuvaavien esineiden tai kuvien katselua tai tekstien lukemista ei ollut selkeästi rajoitettu lainsäädännöllä. Joissakin tapauksissa sensuroitiin tai kiellettiin yksittäisiä kirjoja, kaiverruksia tai kuvakokoelmia, mutta ajatus yleisestä seksuaalisuuden kuvaamista rajoittavasta laista oli viktoriaaninen keksintö.

Vuonna 1857 Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti hyväksyi maailman ensimmäisen lain, joka kriminalisoi pornografiset julkaisut. Kun Pompeijin kaivaukset saavuttivat laajan vaiheen 1860-luvulla, tuli päivänvaloon paljon roomalaisten eroottista taidetta, joka järkytti silloista sivistyneistöä. He eivät tienneet miten suhtautua seksuaalisuuden suoriin kuvauksiin, ja he pyrkivät piilottamaan ne muilta kuin ylimpien luokkien tutkijoilta. Kuljetettavat esineet lukittiin Napoliin Salaiseen museoon ja se, mitä ei voitu siirtää, peitettiin ja eristettiin, jotta se ei turmelisi naisten, lasten ja työväenluokan tunteita.

Pornografia ja laki

Kirjallista pornografiaa ei yleensä säännöstellä laissa. Useimmissa länsimaissa, mukaan lukien Suomessa, kuvallisen pornografian tuottaminen, levittäminen ja hallussapito on laillista, pois lukien lapsipornografia, eläinpornografia ja väkivaltapornografia. Pornoelokuville määrätään yleensä korkea ikäraja (Suomessa K-18).[2]Pornolehtien ikäraja Suomessa on 15 vuotta.[3]

Sexpon puheenjohtaja, seksuaalietiikan tutkija Tommi Paalanen pitää Suomen ikärajoja liian korkeina. Hänen mukaansa porno on pikemminkin hyödyllistä kuin vahingollista[4] ja tavallisen pornon ikäraja tulisi laskea 15 vuoteen sekä seksuaalikasvatukseen suunnitellun seksiä peittelemättä kuvaavan materiaalin ikäraja 13 vuoteen.[5]

Eri kulttuurien suhde pornografiaan

Länsimaissa pornografiaan suhtaudutaan paljon myönteisemmin kuin monissa maissa. Japanissa pornografia on kuitenkin vielä avoimemmin läsnä esimerkiksi katukuvassa.lähde? Länsimaisia yhteiskuntia on syytetty yliseksualisoitumisesta. Joidenkin mukaan pornografinen materiaali toimii lasten ja nuorten esikuvana, ja muuttaa nuorten suhdetta seksuaalisuuteensa aikaistaen ja pinnallistaen sitä.[6][7]

Suomessa nuorista miehistä 90 % ja nuorista naisista 60 % pitää pornon katselua hyvin kiihottavana[8].