kinhead-kulttuuri on nuorisokulttuuri, joka syntyi Britanniassa 1960-luvulla ja on sittemmin levinnyt moniin muihin maihin.

Historia

Skini 1970-luvulla. Kuvassa myöhemmin 4-Skins-yhtyeessä toiminut "Hoxton" Tom McCourt.

Alkuperäisten skinheadien katsotaan olleen työläisnuoria, jotka yhdistelivät mod-liikkeeseen palautuvan nuorisokulttuurin piirteitä (oma hius- ja pukeutumistyyli sekä populaarimusiikki) brittiläisen työväenluokan perinteiseen arvomaailmaan, joka korosti muun muassa aggressiivista maskuliinisuutta, pub-elämää ja ruumiillisen työn arvostusta. Ensimmäinen skinhead-sukupolvi omaksui käyttäytymiseensä ja elämäntapaansa joitakin piirteitä mustaihoisilta jamaikalaisilta maahanmuuttajanuorilta, joita kutsuttiin nimellä rudeboy. Skinheadit kohtasivat maahanmuuttajanuoria muun muassa yhteisillä rakennustyömailla.

Skinhead-kulttuurin synty liittyi tilanteeseen, jossa Britannian perinteinen työväenkulttuuri oli rakennemuutoksen seurauksena häviämässä. Brittiläisen skinhead-liikkeen synty ja kasvu onkin nähty protestina perinteisen elämäntavan hajoamiselle.

Skinhead-kulttuuri oli jo häviämässä, kunnes se syntyi 1970-luvun lopun Britanniassa uudestaan punkin mukana. Tällöin pakistanilaiset maahanmuuttajat joutuivat joidenkin skinhead-joukkioiden aggressioiden kohteeksi. Maahanmuuttajavastaiset ryhmät alkoivat värvätä skinheadeja jäsenikseen, ja lopulta skinheadia alettiin pitää uusnatsin synonyyminä^lähde?.

[muokkaa] Skinheadit ja rasismi

Joillekin skinheadeille on ominaista avoin suvaitsemattomuus, poliittinen rasismi sekä näkemys ongelmien ratkaisemisesta väkivallan avulla^[1]. Maahanmuuttajavastaisuus on Suomessakin näkynyt rasististen skinheadien harjoittamana maahanmuuttajien pahoinpitelyinä ja jopa tappoyrityksinä ^[2].

Myös ei-rasistisia skinheadeja on olemassa monissa maissa. Heitä pidetään alkuperäisen 1960-luvun skinhead-kulttuurin jatkajina. Perinteisiä, ei poliittisia skinhead-arvoja vaalivia kutsutaan nimillä tradskins (traditional skinheads) tai oikeutetusti pelkästään nimellä skinheads. Poliittista suuntausta edustavista käytetään yleisesti kirjainlyhennelmiä, kuten esimerkiksi rasisminvastaisista skinheadeista SHARP (Skinheads Against Racial Prejudice) ja ARA (Anti-Racist Action), vasemmistolaisista skinheadeista Redskins, ja RASH (Red and Anarchist Skinheads). Näiden ryhmien vaikutus Suomessa on vähäinen verrattuna esimerkiksi Ruotsiin tai Saksaan.

[muokkaa] Musiikki

1960-luvulla skinheadien musiikkia olivat esimerkiksi soul, ska, bluebeat ja rocksteady. Nykyisistä musiikkityyleistä skinheadeihin yhdistetään lähinnä ska, rocksteady, R.A.C., reggae tai skinhead-reggae, punk ja punkin alalaji oi!. Myös kansallissosialistinen black metal on saanut jonkin verran suosiota.

[muokkaa] Pukeutuminen ja tyyli

Tyylillisesti kaikkia skinhead-kulttuurin alalajeja yhdistää usein lyhyeksi ajellut hiukset. Naisilla yleinen hiustyyli on chelsea, jossa takahiukset ovat siilit tai lyhyet ja jäljelle on jätetty otsatukka ja etuhiukset. Muita skinhead-tyylin tunnusmerkkejä ovat muun muassa maihinnousukengät, henkselit, farkut, sta-prest housut, maastohousut, pikee- tai kauluspaidat (Ben Sherman, Lonsdale, Thor Steinar jne), pilotti-, harrington-, farkku- donkey- ja crombietakit. Tavanomaisia ovat myös ylös käännetyt lahkeet.

Henkseleiden ja kengännauhojen väreillä saattaa olla merkitystä joillekin poliittisesti suuntautuneille ryhmille ja se saattaa vaihdella paikkakunnasta, kaupungista tai maasta riippuen. Väriluokittelusta on kuitenkin yleisellä tasolla luovuttu ja värit ovat lähinnä muotiasia.

Pornografia (kreikan πόρνη (porni) ”prostituoitu” ja γραφή (grafi) ”kirjoitus”), lyhyemmin porno, on seksuaaliseen kiihotukseen tarkoitettua kuvallista, kirjallista tai muuta niihin verrattavaa aineistoa.^[1] Pornografian keskeisimmät muodot ovat pornokuvat sekä pornoelokuvat. Pornografia eroaa eroottisesta taiteesta siten, että pornografiassa taiteellisten arvojen tavoittelu on toissijaista tai olematonta.

Valtion elokuvatarkastamo määrittelee pornografiseksi materiaaliksi kuvauksen, jossa ”ihmisiä käsitellään vain ja ainoastaan seksuaalisina olentoina”.

Historia

Pompeijin seinämaalaus, Casa del Centenario IX 8,3 (Cubiculum 43), 1. vuosisata eaa.

Aikuisviihdenäyttelijä Silvia Saint.

Sukupuoliakteja on kuvattu jo esihistoriallisissa kulttuureissa ja esimerkiksi antiikin maljakko- ja seinämaalauksissa. Pornografian käsite sellaisena kuin se tänään ymmärretään syntyi 1800-luvulla. Ennen tuota aikaa seksuaalisia tekoja kuvaavien esineiden tai kuvien katselua tai tekstien lukemista ei ollut selkeästi rajoitettu lainsäädännöllä. Joissakin tapauksissa sensuroitiin tai kiellettiin yksittäisiä kirjoja, kaiverruksia tai kuvakokoelmia, mutta ajatus yleisestä seksuaalisuuden kuvaamista rajoittavasta laista oli viktoriaaninen keksintö.

Vuonna 1857 Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti hyväksyi maailman ensimmäisen lain, joka kriminalisoi pornografiset julkaisut. Kun Pompeijin kaivaukset saavuttivat laajan vaiheen 1860-luvulla, tuli päivänvaloon paljon roomalaisten eroottista taidetta, joka järkytti silloista sivistyneistöä. He eivät tienneet miten suhtautua seksuaalisuuden suoriin kuvauksiin, ja he pyrkivät piilottamaan ne muilta kuin ylimpien luokkien tutkijoilta. Kuljetettavat esineet lukittiin Napoliin Salaiseen museoon ja se, mitä ei voitu siirtää, peitettiin ja eristettiin, jotta se ei turmelisi naisten, lasten ja työväenluokan tunteita.

Pornografia ja laki

Kirjallista pornografiaa ei yleensä säännöstellä laissa. Useimmissa länsimaissa, mukaan lukien Suomessa, kuvallisen pornografian tuottaminen, levittäminen ja hallussapito on laillista, pois lukien lapsipornografia, eläinpornografia ja väkivaltapornografia. Pornoelokuville määrätään yleensä korkea ikäraja (Suomessa K-18).^[2]Pornolehtien ikäraja Suomessa on 15 vuotta.^[3]

Sexpon puheenjohtaja, seksuaalietiikan tutkija Tommi Paalanen pitää Suomen ikärajoja liian korkeina. Hänen mukaansa porno on pikemminkin hyödyllistä kuin vahingollista^[4] ja tavallisen pornon ikäraja tulisi laskea 15 vuoteen sekä seksuaalikasvatukseen suunnitellun seksiä peittelemättä kuvaavan materiaalin ikäraja 13 vuoteen.^[5]

Eri kulttuurien suhde pornografiaan

Länsimaissa pornografiaan suhtaudutaan paljon myönteisemmin kuin monissa maissa. Japanissa pornografia on kuitenkin vielä avoimemmin läsnä esimerkiksi katukuvassa.^lähde? Länsimaisia yhteiskuntia on syytetty yliseksualisoitumisesta. Joidenkin mukaan pornografinen materiaali toimii lasten ja nuorten esikuvana, ja muuttaa nuorten suhdetta seksuaalisuuteensa aikaistaen ja pinnallistaen sitä.^[6][7]

Suomessa nuorista miehistä 90 % ja nuorista naisista 60 % pitää pornon katselua hyvin kiihottavana^[8].

Riemurasia on suosittu suomenkielinen viihdesivusto, joka sai alkunsa vuoden 2003 huhtikuussa. Riemurasiaan rekisteröityneiden käyttäjien määrä ylitti 100 000:n rajan 21.8.2008. 200 000:n käyttäjän raja ylittyi 15.3.2009.

Riemurasia koostuu neljästä osasta; Jylppy-Galleriasta, Kaatopaikasta, Peliapajasta ja Rasiatubesta, jossa on linkitettyjä videoklippejä Riemurasian ulkopuolisista videopalveluista. Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida ja äänestää Riemurasiassa, sekä lähettää sisältöä Jylppy-galleriaan. Linkkejä voi lähettää ilman rekisteröitymistä Kaatopaikkaan, Rasiatubeen sekä Peliapajalle.

Riemurasia uudistui täysin kesäksi 2008. Vanha ulkoasu pistettiin uusiksi, ja lisäksi käyttäjille tehtiin omat käyttäjäsivut, johon voi laittaa profiilikuvan itsestään tai jostain muusta. Muut käyttäjät voivat kommentoida kuvaa ja vaikkapa keskustella toisilleen kommenteilla. Maaliskuussa 2009 Riemurasiaan tuli myös chat, joka on tarkoitettu rekisteröityneille Riemurasian käyttäjille.

Riemurasian K15-sisältö on sensuroitu ei kirjautuneilta käyttäjiltä, sekä kirjautuneilta alle 15-vuotiailta käyttäjiltä. Yli 15 vuotta täyttäneet voivat laittaa sensuroinnin päälle omista asetuksista.